Suomi, täältä tullaan!

Viimeinen ilta Mannheimissa. Päivä vierähti pakkaillessa ja siivoillessa, saapa nähdä saanko tuon matkalaukkuni kiinni... on nimittäin melko lailla täyden näköinen tuo laukku (ja reppu myöskin, ja tämä kannettava pitäisi vielä saada ahdettua mukaan). Aamulla pitää vielä hoitaa viimeiset hommat ja tarkistuttaa sekä luovuttaa huone. Ja sit tää lähtis! :) Ensin suunnaksi Frankfurt ja torstai-aamuna kentälle ja kotia kohti tällä kertaa saksalaisin siivin.

Vaikka iloitsenkin kovasti Suomeen paluusta, niin kuitenkin on haikeaa jättää taas yksi elämänvaihe (ja koti) taakseni. Mutta onpahan näitä lähtöjä tässä ollut muutaman vuoden sisään ihan riittävästi, joten kyllä se haikeus siitä ohi menee. Blogini hiljeneekin sitten tästä hetkeksi, palailen linjoille todennäköisesti joskus juhannuksen jälkeen. Eli oikein mukavaa Juhannusta kaikille!

Pohdiskelua vaihdosta

Lupasin joku aika sitten tehdä myös listaa asioista, joita jään kaipaamaan täältä Saksasta ja Mannheimista. Tässäpä näitä nyt sitten olisi:

• hyvin toimivaa julkista liikennettä
• lyhyet matkat Keski-Euroopan kohteisiin
• ulkona syöminen on halvempaa (tietysti riippuu paikasta, mutta yleinen mielikuvani on tämä)
• pikkuleipomoita ja niiden halpoja kakkupaloja (alkaen n. 1,60 €/iso pala!) sekä tuoreita sämpylöitä
• halpoja kenkiä ;)
• halpaa viiniä ruokakaupoissa
• Bretzeleitä (varsinkin juustobretzelit ovat hyviä tuoreeltaan)
• kaupunginpuistoja ja kauniita kukkaistutuksia
• kulttuurien kirjoa (Mannheimin asukkaista vajaa neljäsosa on alkuperältään muita kuin saksalaisia)
• pikkukaupunkien tunnelmaa ja suurkaupunkien vilinää

Voisin myös tähän listata niitä asioita, joita olen kokenut myönteisenä nimenomaan vaihdossa olemiseen liittyen:

• kielitaidon parantuminen (vaikka se ei itsestäni aina ihan sille tunnukaan... mutta kai jotain on jäänyt päähän)
• tietyissä asioissa itsevarmuuden lisääntyminen, kun on huomannut, että pärjää vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa ja vieraalla kielellä yksinään
• eri maista ja eri kulttuureista tulevien ihmisten tapaaminen
• paljon uusia kokemuksia
• mahdollisuus matkusteluun
• on nähnyt ainakin pintaraapaisun saksalaisten kulttuurista ja tavasta elää

Kaiken kaikkiaan vaihtoaika on ollut positiivinen kokemus, vaikka niitä negatiivisiakin asioita mukaan on myös mahtunut. Vaihtoajaksi yksi lukukausi eli viisi kuukautta on aika lyhyt aika, ainakin kielenoppimisen kannalta lukuvuosi olisi parempi vaihtoehto. Ja jos olisin vuoden täällä ollut, niin ehkä myös asumisviihtyvyyteen olisi tullut panostettua enemmän. En vaihtaisi tätä vaihtoaikaa pois, mutta on myös ihana lähteä takaisin Suomeen ja nähdä taas ystäviäni! Tietyllä tavalla olen kuitenkin pitkälti koti-ihminen (vaikka tykkäänkin matkustella ja nähdä uusia paikkoja), ja tarvitsen sen oman tilan ja paikan, missä saan olla juuri niin kuin haluan. Innolla odotan, että pääsen muuton jälkeen purkamaan tavaroitani ja etsimään kaikelle oman paikkansa ja sitten nautiskelemaan oman kodin rauhasta (ja siitä, ettei muut pölli ruokiani jääkaapista sekä omasta vessasta ja suihkusta). :)

Pientä valmista

Tällainen siitä pikkuprojektistani tuli: Siis säilytyspussukka mp3-soittimelleni. Käytössä on jo ollut, ja on tosi kiva, kun kuulokkeiden johdot ei ole sekaisin laukussa, vaan siististi kotelossaan. :)
Lankaa meni vain jotain 10 g (eikä varmaan sitäkään) Coachellasta ylijäänyttä Mille Filiä, jota tikuttelin 3 mm bambu-Addeilla. Silmukkamäärät huitaisin hatusta, olisikohan ollut 28 s, joilla neuloin ensin putkea ja sitten kun oli riittävästi pituutta, päättelin kahden puikon silmukat ja jatkoin läpän neulomista viimeisillä 14 silmukalla. Läppään kaventelut ja napinläpi, pohjasauman ompelu ja napin kiinnitys - ja avot, meillähän on kätevä pussukka valmiina. :)

Eilen illalla sitten otin itseäni niskasta kiinni ja purin Anne Elliotin alun helmineuleseen asti ja neuloin melkein sinne asti kuin missä olin ennen purkamista menossa. Pitää yrittää nyt tuota neuloa, että saisin täällä neulottua kokonaan tuon, koska jos lanka loppuukin kesken, niin en sitten saa sitä Suomesta lisää... No, eipä tässä hirveästi mitään ohjelmaa olekaan suunniteltuna, joten pitäisi onnistua. Jos en sitten lannistu niiden hihojen kanssa...

Eilen saimme takaisin myös EU-kurssin tentit, ja sehän oli mennyt tosi hyvin! Sain 1,7 eli erittäin hyvän. Olin jopa kahdesta tehtävästä saanut täydet pisteet :D Näköjään sitten riitti, vaikka vastaus oli lyhyt, kunhan se oli oikeaa asiaa.

Aamulla olin sen verran reipas ja pesaisin tuon ikkunani, kun muuttosiivoukseen se näkyy listan mukaan kuuluvan. En tuon yhden ikkunan takia viitsinyt mitään ikkunalastaa ruveta ostamaan, joten jouduin vaan sitten toisella luutulla kuivaamaan ikkunaa - ja sen se on kyllä näköinenkin... mutta on se kyllä puhtaampikin kuin aiemmin. Tuskin edellinen asukas ainakaan oli tuota pessyt, sen verran likainen ikkuna oli jo helmikuussa. Lattian pesin myöskin samoilla tulilla sekä pyyhin patterin. On vaan hankala siivota, kun ei ole kunnon välineitä, koska en älyttömästi tänne näin lyhyen ajan takia halunnut ostaa siivousaineita ja -välineitä. Mutta onpahan tässä pärjätty näilläkin. Vaan nytpä taidan ruveta lukemaan tai sitten neulomaan. Mukavaa viikonloppua!

Kaipaus

Niin se vain alkaa lähestyä loppuaan tämä vaihtolukukauteni, ja pitää (tai siis on pitänyt) alkaa miettiä elämää koto-Suomessakin. Tänään varmistui opiskelija-asunto, joten se puoli on ihan hanskassa! :) Ja se on siis yksiö, eikä solu - kyllä tää solumeininki alkaa mulle riittää... Heinäkuun alusta mulla on taas oma vessa/suihku ja keittiö huoneen lisäksi, jei! Pientä stressiä ehdinkin jo repiä, että miten saan asuntoasian järjestymään, mutta helposti ja nopeasti kaikki kävi, kun vaan jotain päättää...

Tietyllä tavalla olen iloinen (mutta toisaalta on haikea olo), kun tiedän, että kohta olen taas takaisin Suomessa. Tähän voisinkin vaikka listata asioita, joita olen kaivannut Suomesta vaihtoaikana:

• ystäviäni ja perhettäni
• saunaa
• oma rauhaa (vessa/suihku/keittiö) = oma koti
• lavatansseja ja keikkoja
• Suomen luontoa, kesää ja valoisia öitä
• lankavarastoani ;) ja muita omia tuttuja tavaroitani (kirjat, levyt, astiat...)
• siideriä (sitä saa täällä vain irkkupubeista, ei kaupasta)
• irtokarkkeja (ei täällä ole hyviä...) ja suomalaista suklaata (esim. Fazerina ja Geisha)
• sitä, että pankki- ja luottokortit käy melkein paikassa kuin paikassa maksuvälineenä - täällä on pakko olla koko ajan käteistä, koska saksalainen pankkikorttikaan ei käy joka paikassa, luottokortit vielä harvemmassa maksuvälineenä
• hyvää raanavettä, josta saa hyvää teetä ja kahvia (täällä vesi on todella kovaa, eikä teen juominen ole mikään nautinto...)
• oman yliopiston terveellisiä ruokia verrattuna paikallisen Mensan annoksiin

Siinäpä varmaan tärkeimmät, nuo tulivat ensimmäisenä mieleen. Sen olen huomannut täällä ollessani, että jokaisessa maassa on omat hyvät ja omat huonot puolensa. Mutta silti olen aina sydämeltäni suomalainen, vaikka missä asuisin. :) Ehkä pitää jonain toisena päivänä sitten listata ne asiat, joita tulen kaipaamaan täältä, kunhan palaan Suomeen - ihan tasapuolisuuden nimissä. Ehkäpä alan taas tikuttelemaan säärystintä (jokohan saisin sen tänään loppuun?) ja mietiskelemään asiaa...

Etsi kuvasta virhe...

...miksi tällaista mokaa ei voi huomata aiemmin?? Ympärysmittaa olen kyllä sovittanut (ja se on ihan ok), mutten ole sitten katsonut, että miten kappaleet on suhteessa toisiinsa... voi ääh ja plääh, nyt mä joudun purkuhommiin! :( Pitää purkaa kokonaan tuo pitsineuleosuus, kunhan nyt ensin vähän viitsin laskeskella, minkä verran niitä silmukoita nyt sitten siirrän takakappaleen puolelta etupuolelle. Ei vaan yhtään huvittaisi purkaa... Eli takapakkia nyt sitten mennään. Ehdin jo tuossa miettimään, että saisinko jollain kikkailulla hihat neulottua pyörönä ylhäältä alas, mutta en vielä keksinyt, kun en ole varma saanko tehtyä sopivia millään jos teen irrallisena... No, nytpä tuli sitten lisää aikaa miettiä tuotakin.

Eilen ja tänään oli minulla saksan tentit. Eilinen Allgemeiner Sprachkursin tentti meni paremmin, mutta siinä pitää saada 120/180 eli 2/3 pisteistä, että sen saa läpi. Luulisin, että menee, mutta en voi olla varma kuitenkaan, kun on noin tiukka tuo raja. Tehtäviä oli muistaakseni 12 kahdeksalla sivulla ja melkein koko 90 min jouduin siihen käyttämään. Tänään sitten EU-kurssin tenttiin vastailin kyllä (tosin vain reilun sivun verran yhteensä neljään kysymykseen - jotkut kirjoitteli sivutolkulla...) ja omasta mielestäni ihan asiaakin, mutta saapa nähdä riittääkö ne edes läpipääsemiseen. Eikä kysymyksetkään nyt ihan helpoimmasta päästä ollut, Euroopan Unionin lakien säätämisestä, Euroopan keskuspankin toimielimistä ja niiden tehtävistä, itälaajentumisen tuomista mahdollisista muutoksista (EU:n toimielimiin liittyen) sekä Stabilitätspaktin (mikä tuo nyt on suomeksi... vakauspaketti??) löystymisestä kysyttiin. Suomeksi olisin osannut asiat selittää (ainakin paremmin), mutta ei oikein taivu saksaksi tentin tekeminen multa näköjään.

Toissapäivänä yliopiston ruokalassa, Mensassa, jaettiin paperikasseja, joista sitten löytyi vaikka mitä:

Naisille ja miehille oli omat kassinsa, en tiedä mitä siinä miesten versiossa sitten oli. Tuossa omassani oli tuollaista olutjuomaa (mitä se on oikein suomeksi? Siis oluen ja jonkun limpparin tms. sekoitusta, tuossa oli mukana omena-inkiväärilimpparia, alkoholia 2,9 %) ja pieni kuohuviinipullo, keksipatukka, cappuccinojauhetta, deodorantti, Adidaksen hajuvesi (näytekoko), yliviivaustussi, muistilappuja, näytteitä shampoosta, pesunesteestä ja ihovoiteesta, isot tulitikut, kasa esitteitä sekä opiskelijalehti. Mielestäni aika jännää, että alkoholiakin voi täällä noin vain jaella... Ei ole kyllä mitään hajua, miksi noita kasseja jaettiin, mutta kaikki niitä näkyi ottavan, jotkut jopa useamman.

Nyt kun nuo tentit on ohi, niin palkitsin sitten itseäni ja ostin lauantaiksi lipun Sex and the City -elokuvaan - siis ihan originaaliversioon, enkä saksaksi dubattuun. ;) Vielä ei sentään kantti kestä niitä dubbauksia. Saksalaisen elokuvan voisin kyllä mennä katsomaan, mutta se on eri asia kuin dubattu. Sen muutaman kerran kuin olen täällä Saksassa ollessa televisiota pystynyt katsomaan, niin en kestänyt katsoa Housea, enkä myöskään Bruce Willisiä dubattuna, oli ne vaan niin järkkyjä... ;D Sen sijaan ystäväni M:n kanssa katselimme Kölnissä jonkun saksalaisen elokuvan telkusta, ja se oli jo sentään ihan katsottavaa meininkiä! Hitsit, vieläkin muistelen lämmöllä reissuamme! Eipä olekaan sitten ollutkaan sen jälkeen täällä Saksassa niin hyvää seuraa. Onneksi juhannukseen on enää... tasan kolme viikkoa! Jee! :D Näihin odottaviin tunnelmiin onkin kiva lopetella tältä erää. Kivaa torstai-iltaa kaikille!

Väsyä, valivali ja Neustadt

On vähän päivitystahti näköjään hiljentynyt, jos vaikka nyt muutaman sanasen kirjailisin. Aivan järkyttävä väsymys on ollut päällä Suomen reissun jälkeen. Ei ole mitään hajua, mistä se voisi johtua. Voisin nukkua suunnilleen koko ajan... Nyt pitäisi olla ahkerana lukea saksan kurssien tentteihin, mutta mitäs tämä tyttö tekee? Neuloo, surffaa, suunnittelee siivoamista... ihan mitä muuta vain. Enkö mä koskaan opi, että kannattaisi lukea vähän aiemmin kuin ihan viimetipassa?? Ääh ja plääh...

Sentään olen jo jotain lähtövalmisteluja saanut tehtyä, kännykkäliittymän irtisanomisen postitin lauantaina (joo, postit on täällä auki myös lauantaisin JA postia myös jaetaan lauantaisin) ja tänään kävin Hausmeisterin kanssa sopimassa huoneeni lähtötarkastuksen muuttopäivälle. Huomenna pitäisi viedä yliopistolle erinäisiä lomakkeita ja täytättää siellä muutamia. Melkoista paperinpyörittelyä taas tämä homma. Verhon kanssa on tullut myös tapeltua tässä viime aikoina. Siis siksi, kun se ei suostu pysymään ikkunassa. Ja sehän johtuu siitä, että joku aiempi asukas on kehittänyt sellaisen viritelmän mallia tarrakoukut ja keppi, joka toimittaa verhotangon virkaa. Kun kelit lämpeni, niin ei tahdo millään nuo koukut pysyä ikkunan karmissa ja sitten verho aina tipahtelee. Tänään jo toinen kerta... Ja jos ikkuna sattuu olemaan silloin auki, kun tarra pettää, niin koukku kimpoaa tuonne pihamaalle, josta sitten saapi käydä etsimässä. Toinen alkuperäinen jo hävisikin sen siliän tien ja jouduin ostamaan uusia koukkuja, mutta ei ne tahdo pysyä. Noissa alkuperäisissä koukuissa oli kivasti käytetty purkkaa apuna, että pysyis paremmin paikallaan! Yök! Hermo palaa kyllä kiinni tuollaisen virityksen kanssa, mutta olis ihan kiva nyt kuitenkin joku harso edes tuossa ikkunassa olla...

En ole vielä Neustadtin reissusta laittanutkaan mitään kuvia tänne. Pari viikkoa sitten siis siellä pyörähdin parikin kertaa (lankojen perässä toisen kerran...). Eli siis Neustadt an der Weinstraße on paikan virallinen nimi. Mannheimista sinne pääsee puolessa tunnissa paikallisjunalla, joten lähikaupungiksi kai sitä voisi kutsua. Kiva pikkukaupunki, ja nimensä mukaisesti se sijaitsee viinitien varrella. Kaupungissa näin paljon pyöräilijöitä (siis jotka selvästi olivat tulleet kauempaa kuin parin kilsan päästä), ja viinitie ilmeisesti onkin pyöräilijöiden suosiossa. Vanha kaupunki huokui omaa tunnelmaansa.
Ja viini oli esillä vähän joka puolella kaupunkia, Haus des Weines on kuuluisa hyvistä viineistään. Ei tosin tullut käytyä sisällä ravintolassa, mutta ohi kävelin ja pitihän tuo kyltti kuvata...
Viini- ja oluttupia oli ympäri kaupunkia, mutta tällä kertaa tyydyin maistelemaan italialaista jäätelöä. :) Ja se olikin hyvää (ja halpaa Suomen hintoihin verrattuna)! Esimerkiksi täältä Mannheimista saa italialaista jätskiä 0,70 €/pallo. :D
Ihan kiva reissu oli, varsinkin kun ei mitään ylimääräistä tarvinnut matkoista maksaa, kun Neustadtiin pääsi Semesterticketillä. Pitäisikin sitä vielä yrittää hyödyntää tässä viimeisten viikkojen aikana, jotta saisi täyden hyödyn. Tokihan sitä tietysti käytän jatkuvasti myös täällä Mannheimin sisällä liikkuessani bussilla tai ratikalla, mutta maksoin siitä kuitenkin helmikuussa sen 110 € (voimassa tämän lukukauden eli heinäkuun loppuun asti). Mutta nyt pitää lopettaa ja yrittää edes vähän vilkuilla EU:n toimielimiä sekä adjektiivin taivutusta, passiivia, konjuktiivi II:ta ja muita kivoja kielioppiasioita...

Suomen reissulta palattua

Suomen reissu on nyt tehty ja palailin viime yönä takaisin Mannheimiin. Menomatkalla oli hieman jännitystä ilmassa jatkolennon suhteen, sillä Frankfurtin kone oli tunnin myöhässä. Kuitenkin ehdin vaihtaa Kuopion koneeseen ja pääsin suunnitellusti kotiin. Laskeutuessamme ihastelin maisemien kauneutta, järveä saarineen, ja tunsin olevani taas kotona.

Lauantain hautajaiset menivät hyvin (jos nyt niin hautajaisista voi sanoa) ja sukulaisia oli mukava nähdä. Serkkujen kesken vielä istuttiin iltaa ja katseltiin jääkiekkomatsia. Kotiuduin sieltä yhden maissa yöllä ja pääsin ihmettelemään, miten valoisaa silloin vielä ulkona oli. Täällähän pimeä tulee siinä yhdeksän maissa. Tuntuu, että varsinkin kun nyt on ollut poissa koko kevään Suomesta, huomaa tuollaiset asiat vielä paremmin kuin muuten.

Sunnuntaina ajelin ystäväni M:n luo ja pääsimme taas hieman suunnitteluvireeseen juhannuksen ja syksyn reissun tiimoilta. Oli tosi kiva nähdä ja kävimme myös syömässä yhteisen ystävämme M:n kanssa. Vieläkin haikailen annokseni perään, niin hyvää oli... Eli hyvää seuraa ja hyvää ruokaa, se on monen kivan hetken resepti ja sitä on taas odotettavissa jälleen juhannuksen mökkeilyn merkeissä. Enää kuukausi siihen! :D

Maanantai-aamuna ajelin takaisin äidin luo ja melkeinpä saman tien lähdimme istuttamaan kuusen taimia. Ensimmäistä kertaa olin siinä hommassa mukana, ja mukavaa sekin oli, kun ei otettu mitään stressiä nopeudesta vaan ulkoilun ja urheilun kannalta ja tiimityönä. Toivottavasti lähtevät hyvin kasvamaan vaikka välillä maahan olikin tosi hankala saada istutettua kivisen maan takia. Illalla saunottiin ja paistettiin takassa makkaraa... kyllä minua taas hemmoteltiin viikonloppuna! :) Tiistaina ei sitten ihmeempiä tullut tehtyä, laukkua pakkailin ja tulostelin valmiiksi muuttoilmoitus- ja takuuvuokran takaisinhakulomakkeita. Nekin pitäisi täytellä sekä sopia Hausmeisterin kanssa tarkistusaika muuttopäivälle. Kuulemma olisi pitänyt sopia sekin neljä viikkoa ennen muuttoa, mutta tieto tuli vähän liian myöhään. Varsinkin kun seuraavan kerran hänellä on vastaanottoaika ensi maanantaina. No, jospa se vielä silloin onnistuisi... Kuun loppuun mennessä pitää palauttaa lomakkeet yliopistolle. Myös kännykkäliittymä pitäisi käydä irtisanomassa sekä myöhemmin myös pankkitili irtisanoa ja ilmoittaa muuttavansa pois kaupungista. Mitähän vielä pitäisi muistaa?

Viikonlopun kertausta

Viikonloppuna olin menossa melkein koko ajan. Perjantai-iltana olin Semester opening partyssa ja lauantaina puolilta päivin olimme pirteinä menossa tutustumaan lähikaupunkiin, Speyeriin. Kaupunki oli pieni ja kaunis, paljon vanhoja taloja ja kirkkoja. Tässä muutamia kuvia reissultamme (klikkaamalla saat suuremmat kuvat): Maximillian-Straßen varrella oli kauniita vanhoja taloja...
... ja se päättyi Kaiserdomille, joka Saksan suurin ja merkittävin romaanisen tyylin rakennus. Lauantaina oli todella kaunis päivä, aivan kuin tehty tällaisille retkille. Kävelimme kirkon lähellä olevassa puistossa, kävimme syömässä ja kahvilla sekä shoppailimme. Paluumatkalla rautatieasemalle kävelimme puiston halki, jossa kukki sekä krookuksia että tällaisia kukkia (en tunnista):
Historiallisessa museossa olisi nyt kaksi mielenkiintoista näyttelyä, muinaisesta Egyptistä sekä samuraista kertovat näyttelyt. Joutuu ehkä vielä käymään uudelleen Speyerissä museokeikan... Lauantai-iltana vielä pidimme viini/juusto-naposteluillan yhdessä opiskelijakämpässä, jossa sitten menikin yli puolen yön.
Sunnuntaina teimme piknik-retken Rheinin varrella olevaan puistoon. Ilma oli jo todella keväinen ja aurinkoinen ja monet muutkin olivat päätyneet samaan ratkaisuun kuin mekin. Kyllä kelpasi näissä maisemissa nauttia naposteltavaa, pelailla korttia ja muuten vain nauttia ulkoilmasta. Illalla vielä katsoimme elokuvan porukalla ja kotiuduin vasta puoli yhdentoista maissa reissultani. Ja nyt sitten vanhaa väsyttää, kun tuli mentyä niin paljon viikonloppuna. ;)

Tänään sitten ilma onkin pilvinen ja viileämpi, joten ei ihan vielä tänne kunnon kevät saapunut. Tänään alkaa myös kielikurssini sekä ensimmäinen saksankielinen luentokurssini. Eli pitäisi jaksaa keskittyä kuuntelemaan ja puhumaan saksaa neljä tuntia tänään... saattaa väsyttää illalla kun pääsen kotiin. Pitääkin tässä katsella vielä kurssien tietoja ennen kuin lähden syömään yliopistolle ja testaamaan, miten pärjään noilla kursseilla.

Bileet

Tiistai-iltana siis kävin ensimmäisissä bileissä ja sitä ennen etkoilla eräässä toisessa opiskelija-asuntolassa. Etkoilla oli ihan kivaa, mutta bileissä oli noin tuhat henkeä, joten joka paikkaan sai jonottaa. Narikkaan taisin odottaa puolisen tuntia (siis sisälle mentäessä), ja meinasi tulla ahtaanpaikan kammo. Ihmiset vain työnsivät toisiaan eteenpäin ja sitten narikkaluukulla olikin jo oikein tukalat oltavat. Mutta hengissä sieltä kuitenkin selvittiin, vaikka muutaman muun vaihtarin kanssa lähdettiinkin jo yhden maissa pois (kun oli vähän tylsää...). Paluumatka olikin melkein illan parasta antia, kun poikkesimme dönerille matkalla ja kävelimme porukassa kotiin. Tai siis muut jatkoivat vielä eteenpäin omalle asuntolalleen, mutta olivat niin kilttejä, että kiersivät minun asuntolani kautta, ettei minun tarvinnut yksin kävellä. Mutta joo, ei ollut ehkä ihan mun juttu noi bileet. Se vaan harmittaa, kun en halua joka ilta bilettää, niin sitten jään kaikesta muustakin ulkopuolelle. :( Mielelläni lähtisin vaikka pubiin istumaan, syömään, elokuviin, retkille lähikaupunkeihin tai muuten vain viettämään aikaa, mutta ne bileet vaan on sellaisia, joita en koko ajan jaksa. Pitää varmaan sitten nyt alkaa kuitenkin bileisiin osallistumaan, vaikka en välttämättä haluaisikaan, että pysyisin edes jotenkin "piireissä"...

Jotain pientä olen sentään välillä neulonutkin, mutta niistä lisää sitten kun valmistuvat. Mukavaa viikonloppua!

Linna

Jos kotini ei ole mikään linna, niin yliopistomme sitten on - ihan kirjaimellisesti. Tuossa kuvassa näkyy vain pieni osa linnasta (Schloss), jossa opiskelen seuraavat kuukaudet. Kyseessä on siis Saksan suurin barokkilinna sekä Euroopan toiseksi suurin Versaillesin jälkeen. Mannheimin yliopisto on hyvin arvostettu Saksassa, ja sitä onkin sanottu myös Saksan Harvardiksi. Kyllä täällä kelpaa pyöriä! :)

Tänään oli ensimmäinen luentoni, joka tosin oli enemmänkin vain yleisesittely siitä, mitä kursseja on tarjolla sekä muuta yleistä tietoa tiedekunnasta ja tutkintorakenteista. Ensi viikolla sitten päästään ihan asiaankin. Tuo luento pidettiin saksaksi, ja oli kyllä paikoittain vaikeaa ehtiä ymmärtämään mitä sanotaan... professorit puhuivat tosi nopeasti, joten oli kyllä ihan täysi työ pysyä edes jotenkin kärryillä. Es war sehr schwierig! No, täytyy mennä taas viikon päästä testaamaan, minkä verran sitten tajuan tuosta oman alani termistöstä.

Coachella on edistynyt jonkin verran, mutta ei todellakaan millään vauhdilla. Aina välillä ehdin muutaman kerroksen neulomaan. Ja huomenna olis sitten ekat bileet eli Welcome Party, jonne ostin tänään lipun - eli nyt on sitten pakko mennä! ;) Onneksi kielikurssit eivät ala vielä tällä viikolla, niin ei ole mitään suunniteltua keskiviikoksi. Saa nähdä miten jaksan noiden nuorempien tahdissa...

Bratwurstia Heidelbergissä

Loppuviikko kului aika pitkälti infojen parissa ja uusien ihmisten kanssa jutellessa. Ystävänpäivänä käytiin isolla porukalla syömässä meksikolaisessa sekä pyörähdettiin vielä yhdessä baarissa, mutta kotona olin kuitenkin jo yhdentoista aikaan. Perjantaina oli vuorossa campus tour eli meille esiteltiin yliopiston eri rakennuksia sekä sitä mistä eri toiminnot löytyvät. Kierroksen jälkeen oli vielä tervetulotilaisuus. Tänään lähdimme vaihtariporukalla käymään läheisessä Heidelbergissä. Junalla matkaan meni vain vajaa 20 minuuttia ja Semester ticketillä päästiin kulkemaan ilmaiseksi. Ilma oli hieno - tosin kylmä tuuli ei ollut kovin kiva ja kylmyys meni luihin ja ytimiin, vaikka muutamia lämpöasteita olikin. Mutta aurinko paistoi - ja lämmitti ihanasti! :) Maisemat oli hienot, kun kiipesimme vanhasta kaupungista ylhäälle linnan (Schloss) pihalle. (Klikkaamalla saat suuremmat kuvat.) Neckar -joki on tuossa kuvan oikeassa reunassa, ihan vasemmassa reunassa pilkistää hieman linnan kulma. Varmasti kesällä maisemat ovat vielä hienommat, kun on vihreää.
Heidelbergin vanhaa kaupunkia etualalla. Mielestäni vanha kaupunki oli kaunis kaikkine vanhoine rakennuksineen. Hauptstraßella oli paljon erilaisia liikkeitä, joissa tosin emme tällä kertaa vierailleet. Kävimme kuitenkin eräässä pubi-tyyppisessä ravintolassa siirtämässä nälkäämme, ja tässä todistusaineistoa siitä, että tuli maistettua bratwurstia:
Ja joo, todellakin tarvitsin sinappia... Ihan ok makkaraa tuo bratwurst oli, mutta ei nyt kuitenkaan mitään mieliruokaani (muutenkin syön tosi vähän makkaraa). Mutta pitäähän sitä nyt Saksassa ollessa tuotakin maistaa! Kaikenkaikkiaan oli oikein mukava reissu naapurikaupunkiin. Kuitenkin kaikki ulkona oleilu, kävely, syöminen ja punkkulasillinen tekee tehtävänsä ja veto on aika lailla poissa. Tänään olisi "keittiöbileet" yhdessä opiskelija-asuntolassa, mutta en taida jaksaa lähteä. Ikää kun tulee lisää, niin nukkumatti tulee vierailulle aiemmin... ;) Mistä noilla nuoremmilla riittää energiaa vielä bilettämiseen? No, pitää yrittää sen verran tsempata, että tiistaina jaksaisin lähteä vaihtareiden Welcome Partyyn... Taidanpa vielä ennen nukkumaanmenoa katsella yleareenalla satsin uutisia, että vähän olisin taas kärryillä maailmanmenosta. Kivaa lauantai-iltaa!

Uutta

Eilen illalla aloittelin Coachellan, mutta tänään en ole ehtinyt sitä neulomaan yhtään. Väristä tykkään kyllä kovasti ja eiköhän tuo ohjekin ihan selätettävissä ole. :) Toivottavasti tulisi oikean kokoinen tuosta, jotta saisin sen käyttöön.

Aamulla oli ensimmäinen info yliopistolla ja siellä sitten tapasin muita vaihtareita. Suomalaisiakin vaihtareita oli neljä ja muuten meitä oli joka puolelta maailmaa. Ja käytiin me myös infon jälkeen shoppailemassakin kansainvälisellä porukalla - IKEAssa nimittäin! :) Sain huonettani vähän kivemmaksi, kun ostin sieltä maton sekä lampun. Tuo lamppu on niin kiva, että mielelläni sen toisin Suomeenkin, jos vaan jotenkin saisin sen matkalaukkuun ahdettua. Jää nähtäväksi miten käy. Vaan nyt alkaa uni painamaan silmiä, pakko lähteä nukkumaan! Gute Nacht!

Ruskakäsineet

Äsken sain valmiiksi Ruskakäsineet (jotka siis oli tarkoitus saada valmiiksi ennen tänne lähtöäni). Lankana tummanruskea Drops Alpaca, jota kului jotakuinkin kerän (50 g) verran, hieman jäi jäljelle. Puikkoina oli 2,5 mm bambu-Addit. Sormikaspuikot olisivat olleet varmaan kätevät sormien neulomisessa, mutta koska en omista sellaisia (vielä), joudun tyytymään tavan sukkapuikkoihin. Ohjetta jouduin hieman soveltamaan, koska lanka oli ohuempaa kuin ohjeessa. Ja kyllä, on näitä kaksi kappaletta, mutta en saanut onnistumaan itselaukaisijalla otettuja kuvia. Kivat tuli näistä, tulevat varmasti käyttöön! Ihan ensimmäiset itsetehdyt käsineeni! :)
Tässä vielä kuvaa eilen mainitsemistani ostoksista. Jotain kivaa pitäisi kehittää noista... Suomessa ollessani aloittelin säärystimet mustasta Fortissima Sockasta, jos vaikka lentokoneessa olisi aika käynyt pitkäksi. Mutta en sitten jaksanut neuloa tulomatkalla, kun yöunet bussissa jäi tunnin torkkumisen asteelle.

Tänään kävin tekemässä pitkähkön kävelylenkin kämppäni ympäristössä. Oli hieno keväinen ilma, aurinko paistoi, tosin paikoitellen tuuli aika viileästi. Täällähän nurmikot vihertää ja orvokit on kukassa, päivällä oli noin 10 astetta lämmintä. :) Tapasin myös tämän kerroksen muita asukkaita keittiössä, esimerkiksi seinänaapurini japanilaisen tytön ja tyttöystävänsä luona vierailevan bulgarialaisen pojan. Kansainvälistä meininkiä! Vaan nyt iltapalaa kehiin, että jaksaa taas nukkua.

Hallo!

Heippa vain täältä Saksasta! Hiljaiseloa on ollut täällä blogin puolella, koska oli hieman ongelmia netin toimivuuden kanssa. Mutta nyt taas toimii, ja olen palannut pimennosta sivistyksen pariin. Siltä ainakin tuntui, kun neljä päivää olin nettipimennossa ja yksin vieraassa maassa.

Aikamoista juoksemista ovat olleet nämä ensimmäiset päivät Saksassa. Heti ensimmäisenä päivänä piti avata tili täällä, että sain vuokrasopimuksen allekirjoitettua ja avaimet. Torstaina oli ohjelmassa yliopistoon läsnäolevaksi ilmoittautuminen, opiskelijakortin hommaaminen ja perjantaina Semester ticketin (matkakortti julkisiin liikennevälineisiin) ostaminen opiskelijakorttiin ja kaupungin asukkaaksi ilmoittautuminen. Lisänä tietysti kaikenlaisen tarpeellisen tavaran metsästystä ihan hakuammunnalla pitkin kaupunkia.

Oli kyllä aika karu olo ensimmäisenä iltana täällä, kun omat käsitykseni vuodevaatteista tai keittiön/jääkaapin siisteydestä ovat ihan eri luokkaa kuin mitä totuus oli täällä. Tiesin kyllä odottaa, että tällainen keittiön ja suihkun/vessan jakaminen muiden kanssa ei tällä iällä ole enää helppoa, mutta silti se tuli pienoisena yllätyksenä. Tässä meidän asuntolassa on esimerkiksi omassa kerroksessani 17 asukaspaikkaa ja muiden kanssa jaan kaksi suihkua, vessat (1 naisten ja 1 miesten, lisäksi pisuaari) ja keittiön. Pikkuhiljaa tähän alkaa tottua, kun olen saanut saanut ostettua esimerkiksi keittiötarvikkeita, tyynyn ja peiton sekä muutenkin alkanut kotiutua tänne. On todella paljon parempi nukkuakin nyt, kun on kunnon tyyny ja vanha peite petarina pehmentämässä kovaa sänkyä. Ja nyt kun sain netin toimimaan, niin yhteydet Suomeen toimii ihan eri tavalla kuin aiemmin. Muutenkin netti on todella tarpeellinen, ihan pankkiasioiden hoidosta ja kursseille ilmoittautumisesta lähtien, joten oli kyllä ihan tyhmä olo, kun netti ei toiminut. No, ihan pihalla olen kyllä vieläkin kaikista asioista, koska telkkaria ei ole, eikä suomalaisia lehtiä. Ehkäpä nyt sitten edes netin avulla pysyn vähän kärryillä asioista. :) Itse kaupunkiin sopeutuminen on ollut paljon helpompaa kuin tähän tietynlaiseen soluasumiseen. Ainakin ensivaikutelmani kaupungista on kiva, ja julkiset toimii hyvin. Ja erinäisiä vaate- ja kenkäkauppoja on tullut jo bongailtua, en vaan vielä ole antanut itselleni lupaa sellaiseen shoppailuun, vaan hoitanut näitä pakollisia ensin alta pois. Mutta varmasti jossain vaiheessa pitää noitakin lähteä kiertelemään.

Kaupungilla kulkiessani löysin myös lankakaupan, Wolle Rödelin, jossa taatusti pitää vielä vierailla toistekin. Nytkin mukaani tarttui lohtulangoiksi (ensimmäisten päivien järkytyksiä lievittämään ;)) neljä kerää Universalia, 100 % merinovillaa fuksian punaisena á 1,95 €. Ei kyllä ole mitään tietoa, mitä noista isoina tulee, mutta tulipahan ostettua... Austermanin Stepiä myöskin bongasin, ja olipa halpaa Suomen hintoihin verrattuna: 6,95 €/kerä (jos nyt muistan oikein, mutta halpaa kuitenkin)! Taitaa useammassa paikassa Suomessa olla hintana lähemmäs kymppiä kerältä. Ihania lankoja pitää kyllä mennä hiplailemaan toistekin. Pitäisi vaan olla jotain suunnitelmia, muuten menee vaan pää sekaisin langoista, eikä osaa päättää, mitä ostaisi... ;)

Jatkan juttua joku toinen päivä, nyt alkaa silmiä painamaan siihen malliin, että olis parempi lähteä nukkumaan.

Matkaan taas lähden nyt...

...tänään on sitten Se Päivä, kun karistan kotimaan pölyt jaloistani hetkeksi. Tai oikeasti lennän kyllä vasta huomenaamulla Frankfurtiin, mutta täältä periferiasta pitää lähteä jo tänäiltana bussilla kohti Helsinkiä. Flunssakin meinaa taas vähän pahentua, toivottavasti ei sentään nosta kuumetta... ei ole kiva matkustaa kun on tällainen tukkoinen ja vetämätön olo. Varsinkin kun matkalaukku painaa 27 kg - joo-o, kyllä vain, ylipainomaksuja olen valmistautunut maksamaan...

Jännitystä alkaa nostaa jo kummasti... Seuraavan kerran sitten päivittelen Saksasta, kunhan saan netin toimimaan siellä!

Nappeja ja Survival Kit

Viikonloppuna tuli pyörähdettyä myös käsityötarvikeliikkeessä, ja sen komeasta nappivalikoimasta tarttui jotain mukaanikin... ei ole kyllä mitään hajua, mihin käytän napit, mutta pitäähän sitä olematonta nappivarastoa kartuttaa silloin, kun kivoja nappeja tulee vastaan! ;)
Nämä alemmat mustat napit voisi sopia esimerkiksi Buttonyyn, mutta toki muitakin neuleita voisin miettiä näille napeille. Jospa vaikka Saksasta sitten bongaisin jotain ihanaa näihin nappeihin sopivaa lankaa?

Neulominen on nyt jostain kumman syystä jäänyt taka-alalle, tosin eilen tikuttelin muutaman kerroksen Ruskakäsineitäni. Ehkäpä ehdin saada ne kuitenkin valmiiksi nyt viikon aikana, että saan ne mukaani vaihtoon... Viikon päästä sitten jo totuttelen (ainakin toivon mukaan) uuteen kotiini siellä Saksanmaalla! :) Hui kauhistus, miten tuo aika rientää! Viikonloppuna ihanat ystäväni yllättivät minut ulkomaillelähtijän Survival Kitillä, joka piti sisällään herkkuja kotimaiseen makuun:
Olin todella otettu tällaisesta muistamisesta! :D Itsellänikin oli käynyt mielessä, että voisin jotain "suomalaista" karkkia ostaa mukaan, vaan nytpä en tarvitse itse niitä hommata. Ja toim.huom! KAIKKI ovat vielä täysin korkkaamattomia - mitä itsehillintää olenkaan harjoittanut jo neljä päivää... ;) Mutta näitä säästelläänkin koti-ikävän helpotukseen (vai lisääkö nämä vain sitä ikävää?!) sekä mahdollisesti myös muiden vaihtareiden ja saksalaisten tutustuttamiseen suomalaiseen karkkikulttuuriin. Liekö salmiakki sitten liian eksoottinen maku heille - se jää nähtäväksi. Nyt vielä pakkaushommiin, perjantai-aamuna kasilta tulee muuttomiehet ja silloin pitäisi olla kaikki pakattuna ja pakastin sulatettuna... Nyt olis käyttöä sellaiselle Pakkaustontulle, joka hoitais homman. Eipä sillä, kyllä pakkaaminen on ihan kivaa, mutta välillä vaan alkais jo riittää tätä lajia.

Buddy

Kaikki neuleeni ovat edelleen kesken, vaikka eilen illalla kovasti tikuttelinkin neuletakkiani. Se vaan tuntuu etenevän niiiin hitaasti, kun joka toisella kerroksella lisätään 8 silmukkaa - viimeisellä kerroksella on sitten noin 450 silmukkaa neulottavana. Ja 68 kerrosta 110:stä valmiina (+ tietenkin lisäksi sitten ne hihat)... Neulomista hidastaa vieläkin rokotuksen jäljiltä kipeä käsi ja nyt myös vasen hartia on kipeytynyt. Ja eilisillasta asti oikean käden nimetön on kihelmöinyt (siis sillä tavalla kuin ei olisi mennyt verta sinne hetkeen ja sitten alkaisi taas veri kiertämään, tiedätte varmaan tunteen) aina välillä. Johtuukohan sekin rokotuksesta vai jostain muusta?

Tänään sain iloisen yllätyksen, kun Saksan Buddyni (siis vastaa tutoria) laittoi minulle sähköpostia ja tarjoutui tulemaan minua vastaan rautatieasemalle! :) Tosi kiva oli kuulla tästä Buddystani, joka loppupeleissä osoittautui amerikkalaiseksi vaihto-opiskelijaksi. Hänen nimestään kyllä vähän ajattelinkin, että liekö lainkaan saksalainen. ;) Nyt taas kivalla mielellä odottelen lähtöä, välillä kun on tullut mietittyä, että mihin ihmeeseen sitä onkaan taas tullut lähdettyä mukaan... Onhan se kuitenkin tietyllä tavalla "tulikoe", että miten hyvin sitä loppupeleissä pärjää yksin vieraassa maassa ja vieraalla kielellä. Mutta täytyy vain uskoa, että enemmän se antaa kuin ottaa! :D

Piikitetty

Tänään olen sentään selvinnyt tekemään muutakin kuin vain oleilemaan. Päivällä kävin piikityttämässä itseäni, nyt on onneksi Twinrixin kolmaskin rokote otettu, ettei ihan heti tartte uudelleen mennä. Tosin ensi vuonna taitaa mennä jäykkäkouristus vanhaksi... no, ei ajatella sitä vielä. Tuon piikityksen jäljiltä vasen olkavarsi on kipeä, eikä kättä oikein saa nostettua sivulle päin. Neulomista en ole vielä testannut, mutta toivottavasti kipeytyminen ei haittaa neulomista.

Äsken sitten tartuin härkää sarvista ja lukaisin yhden lisurin, jonka tutkimusmenetelmä liippaa läheltä graduni menetelmää. Itseasiassa ei ollut edes vaikeaa keskittyä siihen, vaan sata sivua hujahti ihan yllättäen! :) On tainnut olla hyötyä viikonloppuna käymistäni mese- ja puhelinkeskusteluista hyvän ystäväni kanssa... mieli on jo paljon parempi kuin viime viikolla. Ehkä täältä vielä noustaan - ja toivottavasti entistä ehompana.

Vaihtoasiatkin ovat pyörineet päässä enenevässä määrin, samoin muuttoasiat. Kuukauden päästä olen jo Saksassa! :) Aika menee niin vauhdilla, ettei mukana pysy... Onneksi sentään olen lähdössä Saksaan, enkä esimerkiksi jonnekin Etelä-Eurooppaan, koska kuulemani mukaan sinne lähtevät vaihtarit joutuvat useimmiten menemään paikanpäälle ilman minkäänlaisia tietoja vaikkapa asunnosta tms. Itse olen kuitenkin sen verran suunnitelmallinen ihminen, ettei mielenterveyteni kestäisi moista epävarmuutta... Hyvin olen saanut tietoa vaihtoyliopistostani ja asunto on varmistettu sieltä päin ja itselläni alkaa kaikki hommat olla täällä Suomen päässä hoidettuna vaihdon suhteen. Kotiyliopiston esitteitä vielä pitäisi hakea ja sitten tietysti tavaroiden pakkaaminen ja erottelu mukaanlähteviin sekä varastoon meneviin pitää tehdä. Ja tietysti se itse muutto on edessä kuun lopussa... Ja samalla pitäisi vielä keskittyä gradun tekemiseen. No, pala kerrallaan asiat etenee.

Sormikkaita neuloin eilen illalla vähän eteenpäin, vaikka en niitä sormikaspuikkoja mistään saanutkaan. Piti ottaa yksi kolmosen sukkapuikko avuksi ei-neulottaville silmukoille, että sain puikot riittämään. Ekasta käsineestä puuttuu vielä etusormi ja peukalo, muut ovat valmiina. Yllättävän helppoa noiden neulominen on, vaikka koskaan aiemmin en ole sormikkaita tehnyt. Ja se lanka! Olen edelleenkin ihan rakastunut tuohon Dropsin Alpacaan, vaikka se on ohutta ja ohuilla (2,5 mm) puikoilla neulon, niin käsissä se on uskomattoman pehmeää! Tuntuu, että se "sulaa" sormiin - en osaa paremmin sitä kuvailla, mutta sille lanka neuloessa tuntuu. :D Ehkäpä jatkan illalla noita tai sitten neuletakkia (siinähän on myöskin toisena lankana Alpaca). Mukavaa viikonalkua kaikille!

Panta ja vaihtoasiaa

Eilen illalla sain valmiiksi äidilleni pannan palmikkolapasten kaveriksi. Palmikkoneuleen mallin otin Novitan syksy 2007 extran lapasten ohjeesta ja lisäsin reunoihin 3 silmukkaa helmineuletta. Lankana seiskaveikka ja puikkoina kaksi 3,5 mm bambusukkapuikkoa. Ihan kiva tästä tuli, toivottavasti äiti tykkää. Kuvassa näkyy myös ainoa "joulukoristeeni", valosarja maljakossa... no okei, on mulla myös kynttilöitä, mutta ei niitä lasketa. ;)

Tänään sain myös tietoa vaihtoyliopistostani, kun he varmistivat, mistä asuntolasta saan huoneen vaihtoajaksi. Kivaa, nyt tiedän sitten missä asun ensi kevään! :) Tietysti voi olla hieman, sanoisinko, haastavaa taas tottua soluasumiseen reilun kymmenen vuoden jälkeen - kuitenkin tietyllä tavalla tarvitsen oman tilani. Mutta eihän se ole kuin vain viisi kuukautta... ja toivottavasti näin asumalla opin kieltäkin paremmin. Ainakin toivon, että kaikki asuinkaverini (joita tulee todnäk olemaan 7-10 henkilöä) eivät olisi vaihtareita, vaan joukossa olisi myös saksalaisia, joiden kanssa voisin treenata puhumista. Kevään kurssisuunnitelmani menivät myös uusiksi, koska ensi keväänä opetetaan eri kursseja kuin viime keväänä. No, pääsenpähän taas suunnittelemaan, mitä haluan opiskella. Siinä mielessä minulla on hyvä tilanne, että olen jo kaikki vaadittavat kurssit suoritettuna tutkintooni, joten voin aika vapain käsin lukea mitä haluan, koska en tarvitse korvata jotain tiettyjä kursseja Saksassa suoritetuilla kursseilla. Luultavasti päätän vasta Saksassa lopullisesti, mille kursseille osallistun. Saksan kielikursseja voi ottaa maksimissaan kolme, ja kovasti yritän saada sen määrän otettua niitä ja sitten lisäksi joitain muita kursseja.

Tänään kaupungilla pyörähtäessäni sain kuulla, että haluamiani puikkoja ei ollutkaan vielä edes tilattu, vaikka silloin kun kävin kysymässä niitä vajaa kuukausi sitten lupasivat puikot jouluksi. :( Jos olisin tämän tiennyt, olisin kyllä tilannut puikot jostain muualta. Haluaisin niin kovasti saada neuleen valmiiksi ennen vaihtoon lähtöä, mutta eipä taida onnistua, kun edes niitä puikkoja saa... Hyviä vinkkejä, mistä saisi suht edullisesti/nopeasti Addin pyöröpuikkoja?? Addit haluan siksi, koska en pidä niistä tavismalleista, joita saa marketeista, koska niissä se "letku" on niin tajuttoman kippuralla koko ajan (enkä ainakaan ole keksinyt, miten sen saisin suoristettua, lämmin/kuuma vesi ja suoristelu ei ainakaan auta yhtään) ja se tympii ihan kympillä neuloessa. Täytynee lähteä surffauskierrokselle nettiin etsimään...

Hiljaiseloa

Neulerintamalla ei mitään uutta - äidin sukat edistyvät tosi hitaasti ja hahtuvalapaset samoin. Aika on mennyt ihan muissa merkeissä kuin neuloessa. Viime viikolla olin reissussa ystävän luona ja kotipuolessa. Itsenäisyyspäivä tuli vietettyä hieman ryytyneissä merkeissä edellisillan juhlimisen jäljiltä, mutta Linnan puvut tuli katsastettua porukalla torttujen ja glögin voimalla. Lauantaina kotiuduin ja sunnuntai menikin sitten ihan kotihommissa ja graduun liittyvää kirjaa lukien. Ja sama linja jatkui tänään.

Tosin oli tässä päivässä jotain iloistakin, kun DHL:n kuriiri toi liput Celinen konserttiin! :D Kerrankin oli mahdollisuus päästä katsomaan tuollaista maailmanluokan tähteä, niin pakkohan tilaisuuteen oli tarttua! Ja kun vielä ihan "kotinurkille" tulee tuo kiertue sitten kesäkuussa, niin en voinut olla ostamatta lippua. Aika hieno tapa päättää vaihtolukukausi, ainakin mun mielestä. ;) Vaihtoasiat ovat pyörineet enemmänkin mielessä, kun tuli sähköpostia, että kohta tulee kevään kurssit nettiin. Olen jo aiemmin tehnyt opintosuunnitelman kevääksi viimekeväisten kurssien pohjalta, mutta nyt sitten pystyy paremmin suunnittelemaan opintoja. Huh, enää vajaa kaksi kuukautta lähtöön!