Ruususen linna ja olutkaupunki

Viikonloppuna kävin vaihtarikaverini kanssa Oktoberfesteistään ja olympialaisistaan kuuluisassa Münchenissä. Matkaan lähdimme torstaina puolen päivän maissa ja kolmen tunnin junamatkan jälkeen olimme perillä. Kävimme majoittumassa hostelliimme ja mietimme, minne suuntaisimme ensimmäiseksi. Modernin taiteen museo eli Pinakothek der Moderne oli vielä avoinna, joten suuntasimme ensin sinne. Moderni taide ei ehkä ole ihan minun juttuni, vaikka muutamia mielestäni kiinnostavia teoksia museossa olikin. No, tulipahan sitten edes sivistettyä itseäni tuon verran... Ja näimmehän siellä myös pari Tapio Wirkkalan teosta. Museon jälkeen kävimme vielä Olympiaparkissa, jossa vuoden 1972 olympialaiset pidettiin. Menimme myös ylös Olympiaturmiin, josta olikin hienot näkymät.Ihailtuamme tarpeeksi pimenevää Müncheniä, suuntasimme keskustaan syömään. Matkalla kuljimme myös Marienplatzin ja Neues Rathausin ohi. Päädyimme turistien suosimaan Hofbräuhausiin, jossa ruoka maittoi pitkän päivän jälkeen. Lihan ja riisin lisäksi annokseen kuului erillinen sekasalaatti. Hyvää oli!
Palan painikkeeksi tarjolla olisi ollut tietenkin olutta (ja niissä litran tuopeissa, Maßeissa, kuten Münchenissä on tapana, tosin Weissbieriä sai myös puolen litran tuopissa), mutta koska en yleensä juo olutta, niin otin punaviiniä. :)

Perjantaina päätimme lähteä käymään Neuschwansteinin linnassa, lähellä Itävallan rajaa. Junamatka kesti pari tuntia, ja maisemia oli kiva katsella. Kyllä, siellä ne on! Alpit nimittäin! Ei kyllä hyvin erotu kuvasta, kun oli sen verran sateista ja pilvistä ja kuva on otettu junan ikkunan läpi. Füsseniin päästyämme meidän piti mennä vielä bussilla Hohenschwangauhin. Sieltä sitten kiipesimme mäkeä ylös Neuschwansteinin linnalle. Baijerin kuningas Ludwig II rakennutti linnan ja asui itse siellä vain 172 päivää.
Sisällä linnassa ei saanut kuvata, joten on tyytyminen vain näihin ulkokuviin. Linna oli kyllä hieno, vaikka tietyllä tavalla kierros oli vähän pettymys. Se kesti vain puolisen tuntia ja suurinpiirtein vain kävelimme huoneiden läpi. Toki muutamassa huoneessa pysähdyttiinkin, mutta monet vain käveltiin läpi. Linna ei ole valmis kaikilta osin, joten kierros rajoittui vain valmistuneisiin huoneisiin. Linna avattiin yleisölle vain seitsemän viikkoa Ludwig II kuoleman jälkeen, joten siellä on voinut vierailla jo yli 120 vuoden ajan. Linna on ollut innoittajana myös Prinsessa Ruususen linnalle ja kyllähän siinä jotain "taikaa" tuntui olevan. Allaolevassa kuvassa näkyy myös Marienbrücke (silta oikeassa reunassa kuvan keskivaiheilla)...
...jolle mekin uskaltauduimme ottamaan kuvia:
Voin vaan sanoa, että pikkuisen kauhistutti sillalla olla, mutta menin kuitenkin...
Pudotusta oli aika lailla rotkoon, eikä silta tuntunut kauhean tukevalle, varsinkin kun sillalle änkesi yhtä aikaa bussilastillinen väkeä... Alla vielä näkymää Hohenschwangaun kylään. Kuvassa on myös toinen vähän tuntemattomampi linna, Hohenschwangaun linna, jossa Ludwig II vietti lapsena kesiään.
Linnareissulla menikin koko päivä, joten kävimme illalla vain syömässä kivassa italialaisravintolassa sekä Frühlingsfesteillä. Nämä keväällä pidettävät juhlat ovat vähän samanlaiset kuin syksyn Oktoberfestit, tosin paljon pienemmät. Meno oli kyllä melkoista olutteltassa, ihmiset tanssivat pöydillä - ja tietenkin joivat olutta. Välillä aina soitettiin juomalaulua ja sitten piti kilistellä ja juoda. Lauantaina lähdimme hostellimme järjestämälle kaupunkikierrokselle, mikä olikin tosi hyvä. Oppaamme kertoi todella mielenkiintoisesti ja omalla persoonallisella tyylillään paljon historiaa. Kaikki tärkeimmät keskikaupungin nähtävyydet näimme 4,5 tuntia kestäneellä kierroksella. Yllättävää oli se, että vaikka München näyttää siltä kuin se olisi selvinnyt toisen maailmansodan pommituksista miltei vahingoittumattomana, niin alkuperäisiä rakennuksia tai rakennuksen osia on vain puolenkymmentä kaupungissa. Esimerkiksi Frauenkirchenin tornit ovat alkuperäiset, mutta muuten kirkko on restauroitu sodan jälkeen. Opas kertoi myös Hitlerin ja Münchenin yhteisestä historiasta, mikä oli mielenkiintoista. Kierros päättyi Englischer Garteniin, suureen puistoon, siellä olevan Chinesischer Turmin luokse. Siellä nautimme keväisestä ilmasta oluen ja suurien rinkeleiden, Breze (miten tuo menee monikkoon?), kanssa. Täällä on myös samanlaisia, tosin pienempiä rinkeleitä myynnissä, mutta niitä kutsutaan Brezel -nimellä. Yksi kirjain vain eroa nimissä...

Metsästys- ja kalastusmuseon edessä oli näin hauska villisika -patsas, joten en voinut olla kuvaamatta sitä! :)Sunnuntai-aamuna ehdin vielä käydä katsomassa Marienplatzilla Glockenspiel -esityksen ennen kuin minun piti lähteä rautatieasemalle ja takaisin Mannheimiin. Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut, ja pidin kaupungista kovasti. Toivottavasti pääsen vielä uudelleen joskus käymään siellä, sillä paljon jäi vielä näkemättä. Taitaa vaan nälkä kasvaa syödessä, mitä enemmän näkee, sitä enemmän haluaa vielä nähdä uusia paikkoja sekä palata joihinkin aikaisempiin paikkoihin. ;) Mutta hyvähän niitä haaveita on ihmisellä olla, eikös?

Reissun aikana oli tullut kutsu myös Ravelryyn, sieltä minut löytää nimellä Villaista (omaperäistä, vai kuinka?). Vielä en ole ehtinyt tutustua toimintaan, mutta ehkäpä vielä jonain päivänä... Ja Sata kansanomaista kuviokudinmalliakin oli löytänyt tiensä perille (kiitos diilerille!), joten pääsen sitäkin selailemaan, kunhan kolmen viikon päästä käyn Suomessa hautajaisreissulla.

Huomenna on vuorossa Frankfurt sekä Euroopan keskuspankki ja pörssi. Toivottavasti on mielenkiintoinen reissu. Mutta nyt iltapuuhiin sekä nukkumaan, aamulla pitää jaksaa nousta pirteänä ylös flunssasta huolimatta (iski taas päälle reissussa ollessa)...

Suruviesti

Muutama tunti sitten sain soiton isältäni, ja hän kertoi suruviestin: mummoni oli kuollut tänä aamuna. Ikää hänelle ehti kertyä kunnioitettavat 87 vuotta ja hän oli viimeinen elossa ollut isovanhempani. Surussani minua lohduttaa se, että hän sai asua kotonaan loppuun asti, eikä joutunut vanhainkotiin tai sairaalaan (koska ei olisi itse sinne halunnut), vaikka dementoitunut olikin. Myös tietoisuus siitä, että ukkini kuolinvuoteellaan (vuonna 1999) esittämä toive siitä, että mummo saisi asua heidän asunnossaan niin pitkään kuin vain kykenee, toteutui, helpottaa minua. Hautajaisten ajankohtaa ei ole vielä päätetty, mutta toukokuussa ne todennäköisesti pidetään. Eli minulle tulee ylimääräinen reissu Suomeen muutaman viikon päästä, sillä haluan olla mukana hautajaisissa.

Kaikesta huolimatta olen huomenna lähdössä Müncheniin, koska junalippuni käyvät vain niihin määrättyihin juniin, mitkä määrittelin ostaessani liput. Mielialani ei tosin ole kovin korkealla, mutta pitää yrittää silti nauttia reissusta. Ja en kuitenkaan pystyisi mitään täältä Saksasta käsin tekemään, joten sama lähteäkin, kun on kaikki varattuna. The life goes on.

Prahan tunnelmia

Tsekinmaalta kotiuduin sunnuntai-iltana ja eilinen meni ihan toipuessa matkan rasituksista. ;) Nyt voisin jotain yrittää kirjoittaakin reissun tiimoilta. Matkaan oli tarkoitus lähteä aikaisin perjantai-aamuna (vai myöhään torstai-iltanana?) klo 1 aikaan. Jouduimme kuitenkin odottelemaan bussia, ja pääsimme lähtemään vasta vähän ennen kahta. Kuljettajamme oli "hieman" huonosti valmistautunut, hän oli unohtanut kotiinsa GPS:ään tarvittavan levyn ja karttaakaan ei hänellä ollut... Sen lisäksi hän kieltäytyi laittamasta ilmastointia pois päältä ja lämmitystä päälle (koska hänellä itsellään oli kuuma! - eikö muka busseissa saa erikseen säädettyä lämpötilaa/ilmastointia kuljettajalle ja matkustamoon??), mistä johtuen bussissa oli ihan sietämättömän kylmä. Minulla oli päälläni kaikki mahdolliset vaatteet, mitä minulla oli mukanani bussin sisällä (pitkähihainen t-paita, villatakki, samettitakki, 2 kaulahuivia, pipo, hanskat, farkut, villasukat) ja meinasin ihan tosissani jäätyä! Päästiin kuitenkin perille Prahaan -tosin 5 tuntia aikataulusta jäljessä, koska kiertelimme etsimässä hostelliamme... Hostellilla saimme myöhäisen aamupalan (siis noin puolelta päivin) ja sen jälkeen lähdimme kaupunkikierrokselle. Siellä näimmekin paljon kauniita rakennuksia, ja onneksi ilmakin suosi. :)

Tällaisia yllä olevan kuvan tornin kaltaisia torneja oli Prahassa paljon.
Vanhan kaupungin raatihuoneen seinässä on astronominen kello (yllä olevassa kuvassa aivan vasemmassa reunassa ja alla olevassa oikeassa reunassa).

Tunnelmia vanhan kaupungin aukiolta (kuvat yllä ja alla).
Kierroksen aikana kävimme myös Prahan linnassa, joka näkyy allaolevassa kuvassa mäen päällä. Kuvassa on myös Vltava -joki, joka halkoo Prahaa.
Kaarlen silta on noin puolisen kilometriä pitkä... ja sillalla on paljon erilaisia patsaita, kuten esimerkiksi alla olevan kuvan maailman ainoa heprealaisin tekstein varustettu krusifiksi.Prahan linnasta oli hienot näkymät kaupunkiin, joten pitkien portaiden nouseminen kyllä kannatti.Prahan linnassa on myös Pyhän Vituksen katedraali, joka on samaa goottilaista tyyliä kuin esimerkiksi Kölnin tuomiokirkko ja Strasbourgin katedraali.
Alla vielä toinen kuva linnalta kaupunkiin päin, eri suuntaan tosin.
Kaupunkikierroksen jälkeen meillä oli vapaata aikaa, ja kävimme syömässä sekä ruokaostoksilla. Illalla kävimme vielä Duplex -nimisellä klubilla, josta en tosin suuremmin pitänyt ja lähdinkin ensimmäisten joukossa yhden jälkeen takaisin hostellille. Lauantaina kiertelimme kaupungilla ja kävimme Staropramenin panimolla sekä illalla söimme yhdessä päivällistä Pivnice U Pivrnce -ravintolassa. Ravintolan seinät olivat täynnään enemmän tai vähemmän rivoja piirustuksia:

Ja tuo oli kiltimmästä päästä oleva kuva... Ravintolassa tarjoiltiin perinteistä tsekkiläistä ruokaa, valkosipulikeittoa alkuun, pääruoaksi jotain lihaa (josta en pitänyt yhtään - liikaa "natkuja"...), hapankaalin tyyppistä juttua sekä jotain jännää leipää ja jälkkäriksi kermavaahdolla kuorrutettuja onttoja "arkkuja" (tai jotain sellaisia, luultavasti tehty sokerista, kananmunasta ja jauhoista). Ja olutta sitten tietenkin ruokajuomaksi. Tämä oli siis ryhmällemme etukäteen tilattu ruoka ja kuulemma hyvin perinteinen tsekkiläinen ruoka. Ihan täysin ei kyllä minuun iskenyt, mutta söin kuitenkin. Päivällisen jälkeen kävimme vielä Kaarlen sillan vieressä olevalla Karlovy Láznê -klubilla, jossa on viidessä kerroksessa viisi erilaista yökerhoa. Itse pidin eniten kolmannen kerroksen yökerhosta, jossa soitettiin 70-, 80- ja 90-luvun diskohittejä. :) Ja muidenkin makuun tuntui olevan, kun suurin osa ryhmästämme päätyi samaan paikkaan. Hiki päässä tanssimme monta tuntia siellä. Jalat oli ihan kipeänä, kun kävelimme noin puolen tunnin matkan hostellille öisen Prahan halki, mutta oli kyllä hauskaakin.

Sunnuntaina oli jo sitten vuorossa kotimatka. Matkalla pysähdyimme Karlovy Varyssä, eli saksalaisittain Karlsbadissa syömään ja jaloittelemaan. Kaunis kaupunki oli sekin. Valitettavasti ei päästy käymään kylpylöissä, sillä niitä on Karlsbadissa. Ja niissä pääsee uimaan kuumien lähteiden vesissä... olisi kyllä ollut kivaa käydä rentouttamassa särkeviä jalkoja kylpylässä. Sunnuntai menikin sitten bussissa istuessa (ja nyt jopa lämmötkin saatiin päälle, ettei tarvinnut molemmilla matkoilla jäätyä) ja olin kotona yhdentoista aikaan illalla. Kolmen yön aikana nukuin noin 10 tuntia + torkuin 3 tuntia bussissa, joten väsymys oli kyllä melkoinen vielä eilenkin pitkien yöunien jälkeen.

Nyt on sitten vuorossa Münchenin reissun suunnittelu, sillä sinne suuntailen pitkäksi viikonlopuksi torstaina. Toivottavasti suunniteltu käynti Neuschwansteinin linnassa onnistuu, sillä haluaisin kyllä päästä näkemään senkin. Myös Olympiapark, Olympiaturm sekä keskustan nähtävyydet ovat listalla. Saa nähdä miten paljon saan toteutettua noita suunnitelmiani. Mutta nyt vielä saksan tehtävien kimppuun ja illalla on Skandinaaviset bileet, joten lyhyet unet taas tiedossa... Kivaa tiistai-iltaa teillekin!

Hupsista...

Menin tänään Wolle Rödeliin hakemaan uusia sukkapuikkoja viikonloppuna katkenneen puikon paikkaamiseksi. Mukaan tarttui vähän muutakin kuin vain ne puikot:Mutta eikös sukkalankaa aina tarvita? Jos vaikka iskee inspiraatio illalla tai viikonloppuna, jolloin ei pääse lankakauppaan... Ja ohjeita kaikkiin ihaniin sukkiin tuntuu tulevan ovista ja ikkunoista, joten pitäähän sitä lankaakin olla, jotta voi niitä sitten joskus toteuttaa.

Olin tänään myös sen verran "uhkarohkea", että kävin leikkuuttamassa hiukseni - ja jopa sain selvitettyä saksaksi kampaajalle, mitä haluan. No okei, eihän tuo malli kovasti muuttunut, mutta edellisestä käynnistä oli päässyt lipsahtamaan ihan luvattoman kauan... Pienenä yllätyksenä minulle tuli se, että täällä (tai ainakin tuossa kampaamossa, jossa kävin) hiusten leikkaukseen kuuluu pesu, mutta ei föönausta - ja sen siis asiakkaat sitten tekivät itse kampaamon laitteilla. Eikä näyttänyt värjäykseenkään se föönaus kuuluvan. Ehdin nimittäin katsella toimintaa melkein tunnin verran, kun jonotin omaa vuoroani (siis otetaan jonotusnumero ja sitten vain odotellaan omaa vuoroa, eikä ilmeisesti varailla mitään aikoja etukäteen). Ja toki föönauksen saa, jos haluaa maksaa siitä erikseen.

Eilen pyörähdin paikallisessa kirjakaupassa ostamassa Prahan ja Münchenin kaupunkioppaat sekä Kate Jacobsin The Friday Night Knitting Club -pokkarin. Saa nähdä miten enkkuni taipuu tuon pokkarin lukemiseen, yritin valita jotain helppolukuista... :)Noiden perusteella varmaan voi tehdä johtopäätöksen seuraavien reissujeni kohteesta. Prahassa pyörähdetään tulevana viikonloppuna vaihtariporukalla ja München on vuorossa seuraavana. München oli sellainen ex-tempore matka, viikonloppuna ostin junaliput ja varasin hostellista sängyn itselleni. En vain voinut jättää käyttämättä tilaisuutta lähteä nyt käymään siellä, kun suunnitelmissa se on ollut. :) Saisi vaan tämä flunssa mennä kokonaan ohi, että jaksaisin paremmin noilla reissuilla olla. Se ei oikeastaan enää muuten vaivaa, kotona jaksan olla ihan hyvin, mutta heti kun lähtee liikenteeseen, niin iskee väsy.

Tämän viikon keittiön "siivousnakki" viuhui sitten mulle eli pitäisi huolehtia keittiön roskahuollosta. Onneksi ei satu kuin tämä yksi viikko koko vaihtoajalle tuota, koska en itse edes käytä keittiön roskista, vaan vien omat roskani isoon roskikseen pihalle sitä mukaa kun oma roskapussi täyttyy. Mutta lähdenpä tästä viemään roskia pihalle (siellä onkin taas jätesäkillinen täynnä...) ja sitten ehkäpä testaamaan uusia puikkoja!

Oho...

... kävi sitten näin eilen illalla neuloessani... Lievästi sanottuna harmittaa tuo puikon katkeaminen, kun en vielä noilla puikoilla hirveästi ole ehtinyt neuloakaan. Ostin nuo bambu-Addit viime kesänä Karnaluksista ja olen kyllä tykännyt bambuilla neuloa. Nyt pitäisi sitten jostain saada uudet puikot, vaan eipä ole kaupat auki... Mutta mitä tekeekään muilla mailla vierahilla oleva tyttönen, kun puikko katkeaa?? No, tietenkin otetaan avuksi kynsiviila (eihän mulla mitään työkaluja täällä ole) ja viilataan sillä rosoinen pää sellaiseksi, ettei lanka tartu siihen! Ei voi sanoa, että tuo nyt mikään hyvä puikko enää olisi, mutta pystyn kuitenkin neulomaan sillä. Ensimmäiseen sukkaan olen nyt saanut kiilakavennukset tehtyä, joten siinä mielessä olen jo voiton puolella - sitten vaan pari sille tekoon...

Ja kun ei tänäaamuna muutakaan tekemistä ollut (tai siis ei huvittanut tehdä mitään, mitä olisi pitänyt), niin nakkasin itseni Ravelryn jonoon. Olen vähän tällainen myöhäisherännäinen tuon(kin) suhteen, mutta ehkäpä minäkin vielä joskus pääsen tutustumaan siihenkin ihmemaahan! ;) Jonossa on edelläni 7250 ihmistä, joten joudun vielä hetken aikaa odottelemaan. Vaan nytpä taas sukan kimppuun, jotta joskus edes saisin valmistakin. Mukavaa sunnuntaita!

Strasbourgin sateenvarjot...

...vai miten se biisin nimi menikään? Eilen tuli pyörähdettyä Ranskan puolella Strasbourgissa (tai saksalaisittain Straßburgissa), sillä yliopiston kv-toimisto järjesti meille retken EU-parlamenttiin - ja vielä ihan pilkkahintaan: 5 € koko reissu! :) Aamulla lähdimme ajelemaan bussilla kohti Ranskaa ja parin tunnin ajon jälkeen olimmekin perillä Strasbourgissa. Ensimmäiseksi menimme tutustumaan siis EU-parlamenttiin, joka oli melkoisen tyhjä, koska eilen ei siellä ollut istuntoa. Rakennus oli kyllä arkkitehtuurisesti mielenkiintoinen, ja sieltä löytyy esimerkiksi nämä Leonardo da Vincin suunnitelmien mukaan rakennetut kaksoiskierreraput (joita löytyy muualtakin päin maailmaa):

Alla olevassa kuvassa nuo "tulppaanit" (=harmaat tötteröt) ovat paikkoja, jossa MEPit voivat istuntojen tauoilla esimerkiksi keskustella rauhassa keskenään ja puhua puheluita. Ja tuo puinen iso "puolipallo" pitää sisällään suuren istuntosalin.
Ja tässä kuvaa salista. Katossa oli juuri ollut vesivahinko, ja siksi nuo kaikki muovit ovat noiden penkkien ja seinien päällä. Tuolla siis meidänkin asioista päätetään...
Tämä patsas löytyy parlamentin ulkopuolelta, ja mielestäni muotoilussa on jotain tosi kivaa (en tarkemmin osaa eritellä mitä, mutta jotenkin tuo vain miellyttää silmääni).
Parlamentin jälkeen pidimme lounastauon ennen kaupunkikierrosta. Tällainen kanaalikin ylitettiin matkalla Place d'Austerlitziltä katedraalille...
...ja tässä vielä kuvaa sitten itse kirkosta, joka valmistuttuaan oli maailman korkein rakennus ja vielä nytkin se on korkein keskiaikainen rakennus. Tyyliltään tämä on samantyyppinen kuin Kölnin tuomikirkko, hieman pienempi vain, ja yksitorninen.

Kierroksella ehdittiin käymään kolmessa eri kirkossa sekä kävellä pitkin sateisia, mutta myös tunnelmallisia pikkukatuja. Alla oleva kuva on otettu ennen kierrosta, jolloin ei vielä tullut vettä... kierroksen aikana en edes viitsinyt yrittää kuvata sateen takia.Eli siitä tuo otsikko... Kengät ja sukat olivat ihan märät tullessani kotiin ja kengät olivat vielä tänäaamunakin niin kosteat, ettei niitä viitsinyt jalkoihin laittaa. Muuten pidin kyllä retkestä, ja jos olisi ollut parempi sää, niin olisi voinut vaikka terassille istahtaa hetkeksi! Opas kertoi, että viime huhtikuussa oli ollut 30 lämmintä, joten nyt sitten jäätiin parikymmentä astetta sen alle... Ei ole oikein ollut tuuria sään kanssa täällä vaihdossa ollessa, kun kauniita päiviä on ollut harvoin. Aamulla sentään paistoi sen verran aurinko, että kaupungilla käydessäni ostin jätskiä, mutta nyt taas taivas on pilviä täynnä. :(

Viikko on mennyt lievän flunssan kourissa, kuumetta ei ole, mutta välillä koskee kurkkuun ja on nuha ja väsyttää hirveästi. Sen takia äidin villasukatkaan eivät ole liiemmin edenneet, nyt olen vasta ensimmäisen sukan kantapäässä menossa. Ehkä tänäiltana saisin taas neulottuakin? Mutta ensin kehittämään jotain sapuskaa (lue: pussipastaa höystettynä sipulilla ja pippurilla -> tulee ihan syötävää...). Kivaa lauantai-iltaa!

Step, step...

Keskiviikkona käväisin taas vaihteeksi Wolle Rödelissä... äidillä on loppukuusta synttärit ja äitienpäivä lähestyy myöskin uhkaavasti. Regialta oli tullut 100 g keriä sukkalankaa, ja tuon sinisävyisen ostin ihan äitiä ajatellen (hyvä syy eikö totta?!). Aloitinkin siitä neulomaan jo sukkia, mutta alku meni purkuun, kun en pitänyt langan ja mallineuleen yhdistelmästä. Kuvassa on vasta resoria uudelleen neulottuna, ja näistä olisi nyt tarkoitus tulla Not Cable Socksit, jos vaan lanka ja malli suostuvat yhteistyöhön. Austermanin Stepiä ostin myös pari kerää (ainahan sitä matkalaukkuun sukkalankaa pari kerää mahtuu, eikös vain??) tuollaisia ruskeansävyisiä keriä molemmat. Niistä sitten tulee joskus tulevaisuudessa jotkut sukat... ;)

Ja ai niin, aamuinen jonotus kannatti, ja nyt on viikonloppureissu Prahaan varmistettu kahden viikon päähän! :D Toivottavasti reissu onnistuu hyvin. Eilisiltaisten bileiden väliin jättäminen taisi olla viisas ratkaisu, koska tänään ei ole kurkkukipua enää samalla tavalla ollut. :) Mutta nyt taidan ottaa sukanalun työn alle, ja jatkaa neulomista! Mukavaa perjantai-iltaa!

Kölnin ja Frankfurtin tunnelmia

Kirjoittelen nyt ajankulukseni vähän reissusta Kölniin ja Frankfurtiin ennen pääsiäistä. Tarkoituksenani oli tänä iltana lähteä bileisiin yliopistolle (lippukin oli jo ostettuna), mutta kurkku on kipeä ja lämpöäkin hieman, joten parempi pysytellä kotona... Ja heti kukonlaulun aikaan pitäisi lähteä jonottamaan lippuja Prahan reissulle. Kyseessä on meille vaihtareille järjestetty reissu, ja liput saa vain henkilökohtaisesti jonottamalla. Mutta siis asiaan!

Hyvä ystäväni M tuli luokseni Suomesta torstaina viikko ennen pääsiäistä. Illan ja perjantai-aamun pyörimme täällä sateisessa Mannheimissa ja iltapäivällä suuntasimme junalla kohti Kölniä. Junamatkalla näimme upeita maisemia Reinin varrelta ja matka menikin joutuisasti eväs-Brezeleiden ja maisemien ansiosta. Kölnissä heti rautatieasemalta ulos astuttuamme näimme yhden käyntikohteemme, Kölnin tuomiokirkon. Iltavalaistuksessa kirkko oli jopa pelottavan oloinen (luonnossa oikeasti nuo ekan kuvan valoisat kohdat näyttivät ihan vihreiltä, kuva ei tee oikeutta kirkon vaikuttavuudelle), päivällä vain ihmettelimme kirkon kokoa ja monimutkaisia koristuksia.

Eihän tuota kirkkoa millään saa edes kuvattua, niin suuri se on... Kölnissä lauantai meni tutustuesa kaupunkiin jalkaisin ja sunnuntaina suuntasimme kohti Suklaamuseota. Se olikin mielenkiintoinen paikka, oli suklaan ja kaakaon historiaa, tietoa kaakaohedelmäpuun kasvuolosuhteista ja sadonkorjuusta sekä sokerina pohjalla "tehdaslinja", joka alkoi kaakaopavuista ja päätyi valmiiksi käärepaperiin pakatuiksi suklaapalapusseiksi. Oli mielenkiintoista nähdä miten tuota ihanaa herkkua valmistetaan - ja saatiin jopa maistiaisia. Tuossa allaolevassa kuvassa oli sulan suklaan "suihkulähde" ja siihen yksi museon työntekijöistä kastoi keksipaloja ja jakoi vierailijoille. Hyvää oli! :)
Maanantaina kävimme ihmettelemässä tuomiokirkkoa sisältäpäin ja iltapäivällä matkasimme kovaa vauhtia Frankfurtiin. Nopeusnäytön mukaan kovimmillaan mentiin yli 300 km/h tunnissa (tarkemmin en enää muista...) ja matka taittui hieman reilussa tunnissa. Tiistaina käyntikohteenamme oli Palmengarten, jossa olikin jos vaikka minkälaista palmua, kukkaa, kaktusta ja muuta kasvia. Nähtiinpä myös kaakaohedelmäpuu hedelmineen yhdessä talossa. Kesällä tuolla olisi vielä enemmän katsomista, kun ulkoalueetkin olisivat näyttäviä. Ulkona oli esimerkiksi ruusutarha, joka varmasti on upea, kun ruusut kukkivat. Allaoleva kuva on Palmenhausesta, jossa vierailimme ensimmäisenä.
Kasvien ihailun jälkeen siirryimme tutustumaan kaupunkiin kaupunkikierroksen merkeissä. Yllättävän paljon erilaisuutta Frankfurtista löytyy, on Bankenviertelin pilvenpiirtäjiä...

...ja toisaalta taas vanhaa (tai vanhannäköistä) rakennuskantaa. Alla oleva kuva on Römerbergistä, joka on vain 25 vuotta sitten suunniteltu ja rakennettu vanhojen kuvien mukaan. Vain yksi joenrannassa oleva talo on alkuperäinen, joka säilyi pommituksissa ja tulipaloissa.

Keskiviikkona vierailimme Zoossa, jossa olikin paljon erilaisia eläimiä läheltä ja kaukaa. Yksi suosikeistamme oli tämä tiikeri!Afrikan elukoita oli muitakin, kuten leijonat, sarvikuono, seeprat ja kirahvit. Toisaalta taas oli pingviinejä, erilaisia apinoita, merileijonia, erilaisia lintuja, hyönteisiä, matelijoita jne. Yksi mielenkiintoisimmista taloista oli yöeläjien talo, jossa päivisin on eläimillä keinotekoinen yö ja yöllä keinotekoinen päivä. En ole aikaisemmin nähnyt missään noita yöllä liikkeellä olevia eläimiä ja siksi oli mielenkiintoista katsella niitä. Yleensäottaen eläimille oli yritetty luoda mahdollisimman hyvin luonnollisia elinolosuhteita vastaavat olot häkkeihin kasvillisuuden yms avulla. Toki tietenkään ei vankeudessa elävien eläinten olot ole samanlaiset kuin luonnossa, mutta hyvä, että sentään on yritetty tehdä eläinten oloista paremmat... Eläinten ihmettelyn jälkeen suuntasimme Main toweriin, joka on ainoa yleisölle avoin pilvenpiirtäjä Frankfurtissa. Hissi meni ylös 54 kerrosta vajaaseen minuuttiin 18 km tuntinopeudella ja sitten piti vielä itse kiivetä pari kerrosta ylöspäin näköalatasanteelle, joka on 200 metrin korkeudessa. Ja sieltä olikin aivan huikeat näköalat!

Lievästi korkeanpaikan kammoa potevana tasanteen reunalle piti mennä hitaasti (vaikka siellä tietenkin oli korkeat kaiteet) ja loppuvaiheessa kun otin kuvia, tuntui, että rupeaa ihan huimaamaan se korkeus! Deutsche Bankin Debet ja Kredit olivat aika hienot paritornit...
... ja Main halkoo kaupunkia. Kuvassa etualalla on Römerberg sekä remontin alla oleva tuomiokirkko.
Torstaina karistimme sitten Saksan pölyt jaloistamme ja lensimme Suomeen viettämään pääsiäistä. Matkamme oli oikein onnistunut (vaikka sää olisikin voinut olla hieman parempi)! Ohjelmaa ja kiireetöntä kiertelemistä ja kaupunkeihin tutustumista oli sopivassa suhteessa ja tottakai mieleen jäivät myös kaikki ne herkulliset ruoat, kakut ja välipalat, joita matkalla tuli maisteltua. Kölnissä maistoin jopa lasillisen Kölschiä (paikallista olutta) bratwurstin, hapankaalin ja paistettujen perunoiden kera, vaikka yleensä en olutta juokaan. :D Saksalaisen ruuan lisäksi tuli syötyä ainakin italialaista, intialaista ja thaimaalaista ruokaa. Ja jäätelö on kyllä hyvää, siitä ei pääse yli eikä ympäri! Eli tuli noita makumuistojakin keräiltyä kaikkien muiden kivojen muistojen lisäksi. :)

Tällaisia matkamuisteloita tällä kertaa, seuraavan kerran ehkä jotain neuleasiaakin!