Piikitetty

Tänään olen sentään selvinnyt tekemään muutakin kuin vain oleilemaan. Päivällä kävin piikityttämässä itseäni, nyt on onneksi Twinrixin kolmaskin rokote otettu, ettei ihan heti tartte uudelleen mennä. Tosin ensi vuonna taitaa mennä jäykkäkouristus vanhaksi... no, ei ajatella sitä vielä. Tuon piikityksen jäljiltä vasen olkavarsi on kipeä, eikä kättä oikein saa nostettua sivulle päin. Neulomista en ole vielä testannut, mutta toivottavasti kipeytyminen ei haittaa neulomista.

Äsken sitten tartuin härkää sarvista ja lukaisin yhden lisurin, jonka tutkimusmenetelmä liippaa läheltä graduni menetelmää. Itseasiassa ei ollut edes vaikeaa keskittyä siihen, vaan sata sivua hujahti ihan yllättäen! :) On tainnut olla hyötyä viikonloppuna käymistäni mese- ja puhelinkeskusteluista hyvän ystäväni kanssa... mieli on jo paljon parempi kuin viime viikolla. Ehkä täältä vielä noustaan - ja toivottavasti entistä ehompana.

Vaihtoasiatkin ovat pyörineet päässä enenevässä määrin, samoin muuttoasiat. Kuukauden päästä olen jo Saksassa! :) Aika menee niin vauhdilla, ettei mukana pysy... Onneksi sentään olen lähdössä Saksaan, enkä esimerkiksi jonnekin Etelä-Eurooppaan, koska kuulemani mukaan sinne lähtevät vaihtarit joutuvat useimmiten menemään paikanpäälle ilman minkäänlaisia tietoja vaikkapa asunnosta tms. Itse olen kuitenkin sen verran suunnitelmallinen ihminen, ettei mielenterveyteni kestäisi moista epävarmuutta... Hyvin olen saanut tietoa vaihtoyliopistostani ja asunto on varmistettu sieltä päin ja itselläni alkaa kaikki hommat olla täällä Suomen päässä hoidettuna vaihdon suhteen. Kotiyliopiston esitteitä vielä pitäisi hakea ja sitten tietysti tavaroiden pakkaaminen ja erottelu mukaanlähteviin sekä varastoon meneviin pitää tehdä. Ja tietysti se itse muutto on edessä kuun lopussa... Ja samalla pitäisi vielä keskittyä gradun tekemiseen. No, pala kerrallaan asiat etenee.

Sormikkaita neuloin eilen illalla vähän eteenpäin, vaikka en niitä sormikaspuikkoja mistään saanutkaan. Piti ottaa yksi kolmosen sukkapuikko avuksi ei-neulottaville silmukoille, että sain puikot riittämään. Ekasta käsineestä puuttuu vielä etusormi ja peukalo, muut ovat valmiina. Yllättävän helppoa noiden neulominen on, vaikka koskaan aiemmin en ole sormikkaita tehnyt. Ja se lanka! Olen edelleenkin ihan rakastunut tuohon Dropsin Alpacaan, vaikka se on ohutta ja ohuilla (2,5 mm) puikoilla neulon, niin käsissä se on uskomattoman pehmeää! Tuntuu, että se "sulaa" sormiin - en osaa paremmin sitä kuvailla, mutta sille lanka neuloessa tuntuu. :D Ehkäpä jatkan illalla noita tai sitten neuletakkia (siinähän on myöskin toisena lankana Alpaca). Mukavaa viikonalkua kaikille!